Kekekuplasta työelämään

Oli torstai-ilta, kun koin sen. Koin älyttömän kekeitsetunnonkohoamisen. Huomasin, että Kekeillä on oma erityinen paikkansa työelämän ekosysteemissä, kaikkien asiantuntijoiden ja toimitusjohtajien seassa. Herääminen tapahtui Pidä Lappi Siistinä ry:n Ympäristöseminaarissa, josta aloitin asiantuntijaharjoittelun sekä valmistumisen yli jatkuvan työuran.

Ympäristöseminaarin teemana oli Kertakäyttökulttuurista kiertotalouteen. Seminaari kerää vuosittain satakunta ympäristö- ja jätehuoltoalan ammattilaista niin kuntasektorilta kuin yritysmaailmasta. Seminaarin aikana huomasin olevani perillä esitysten sisällöistä ja pystyin illallispöydässä keskustelemaan tasavertaisesti ammattilaisten kanssa. Esityksissä vilahteli tuttuja termejä ja lyhenteitä sekä hankkeiden nimiä, ja nyökyttelin menemään, oli sitten kyseessä YVA-menettely tai LIMUKE-hanke.

dav

Seminaarin aikana ei kahteen päivään kerennyt ulkoilemaan – vasta lähtiessä ehti huomata, kuinka kauniissa maisemissa ollaan oltu.

Toimin seminaarissa teknikkona, eli vastasin esitysten rullaamisesta sujuvasti eteenpäin. Valmistellessani tulevan osion esityksiä, oli muistissani hyvin kaikki koulun sähläseminaarit, joissa jokainen vaihtaa vuorollaan koneen käyttäjää ja hakee ties mistä omasta säilöstä oman tiiminsä esityksen. Sähläseminaareista viisastuneena keräsin kaikki esitykset etukäteen, laitoin koneelle tulevat valmiiksi ja olin valmiina nopeasti vaihtamaan esitystä puheenvuoron vaihtuessa – ja muistin käyttää videotykin freeze-ominaisuutta. Silti, kaikista toimista huolimatta, tulee eräs esiintyjä puheenvuoronsa alkaessa sanomaan, että minulla on tässä tikulla uusi versio esityksestäni. Ehkä kaikille ei ole opetettu, miksi asioilla on palautuspäivä…

Seminaarin teknisen toteutuksen lisäksi huomasin, kuinka paljon viestinnällistä osaamista opinnot ja kaikki aidot työelämälähtöiset caset ovat opettaneet. Kommunikointi osallistujien ja esiintyjien kanssa sujui luontevasti. Monet haasteet, joita opintoprojektien aikana on tullut kohdattua, onnistuttiin välttämään etukäteisvarautumisen ansioista. Kaiken esiintymisten opettelun jälkeen oma suhtautuminen muidenkin esityksiin on muuttunut. Olen oppinut nauttimaan erityisen hyvistä esityksistä, joissa diat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja esiintyjä osaa puhua yleisölle. Vastavuoroisesti huonot esitykset ja esiintyjät tuntuvat entistä huonommilta. Toisaalta erilaisia esiintyjiä katsoessa oppii, miten saada yleisölle viesti perille.

Opiskeluaikana Kekekuplassa pyöriessä oli toisinaan vaikeaa hahmottaa omaa ammatillista osaamista, kun muut tiesivät samat asiat ja olivat “vain opiskelijoita”. Ympäristöseminaarin suurin anti itselleni olikin se, että huomasin käytännössä kekeilyn antavan oikeasti ainutlaatuisen pohjan työelämään – laaja-alaisuudestaan huolimatta tai oikeastaan juuri sen takia.

Kirjoittaja on neljännen vuoden  kestävän kehityksen opiskelija Miia Palovaara

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: