Opiskelevan äidin tunnustuksia

Minulla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa; on osa-aikainen työ, kolme alle kouluikäistä lasta ja tämän lisäksi olen vielä kestävän kehityksen monimuoto-opiskelija. Tiedän että monimuoto-opiskelijoiden keskuudessa on useita, jotka ovat samassa elämäntilanteessa, joten tilanteeni ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Työn, perheen ja opiskelun yhdistäminen vaatii kuitenkin järjestelmällisyyttä ja hyvää suunnittelua, jotta saa kaikki asiat hoidettua edes jotenkuten kunnialla.

Koska aikani on kortilla, minun täytyy olla todella tehokas ajankäytön suhteen. Yritän olla ennakoiva ja suunnitelmallinen, teen esimerkiksi viikkotehtäviä etukäteen, jos minulla on siihen aikaa. Kotona on todella luksusta, jos saan edes tunnin keskittyä sataprosenttisesti vain opiskeluun. Suurimman osan ajasta teen opiskeluun liittyviä tehtäviä keittiöpöydän äärellä, joka tarkoittaa sitä, että opiskelu on välillä hyvinkin katkonaista. Suurin osa tehtävien tekemisestä tapahtuukin ajatustasolla, eli mietin tehtävien toteutusta joko aktiivisesti tai annan ajatusten muhia alitajunnassa muiden askareiden ohessa. Sitten kun on kirjoittamisen aika, on vastaukset usein jo hyvin selkeinä päässäni.

Koska tuttavapiirissäni on useampi, joka on uupunut työ- ja perhe-elämän vaatimuksista, yritän jatkuvasti tunnustella omaa jaksamistani, etten pinnistäisi yli voimieni ja väsyttäisi itseäni liikaa. Tämän takia muistan varata aikaa myös musiikki- ja liikuntaharrastuksille, koska ne antavat uutta energiaa. Pyrin myös siihen, että viikon aikana olisi ainakin yksi ”vapaapäivä” jolloin en tee mitään opiskeluun liittyvää.

Jos kuitenkin sattuu niin, että muu elämä häiritsee liikaa opiskelua ja tuntuu etten ehdi millään saada jotain tehtävää ajoissa valmiiksi, niin ilmoitan asiasta vastuuopettajalle ja pyydän pari päivää lisäaikaa. Opettajat ovatkin olleet tähän asti erittäin ymmärtäväisiä, kiitos heille siitä!

Vaikka tällainen arkikaaos välillä väsyttääkin olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että päätin aloittaa kestävän kehityksen opintokokonaisuuden syksyllä 2017. Opintojen aikana olen oppinut todella paljon ja kiinnostunut yhä uusista kestävän kehityksen osa-alueista. Olen vuosien varrella ollut epävarma siitä, mikä onkaan minun alani. Nyt tuntuu vihdoinkin, että palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Suunta on nyt oikea!

Kirjoittaja on 2. vuoden monimuoto-opiskelija Annika Möller-Nilsson.

Yksi kommentti

  1. Hyvä Äiti,

    hienoa nähdä, että olet pystynyt jäsentämään kiireesi ja elämäsi paperille ja että tunnistat eri tilanteet ja oman jaksamisesi niissä. Olin 2013 – 2017 samassa opinlinjassa Forssassa ja muistan hyvinkin arjen kaaoksen, sekoittaa monimuoto-opiskelua, työtä ja perhettä sekaisin ja olla vielä innoissaankin uudesta koulutusohjelmasta. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ja kunnallisella sektorilla työskennellessä huomaan, että koulu oli varsin hyvää aikaa opetella työelämän moninaisia taitoja, mitä ympäristösuunnittelijalta tarvitaan. Paitsi alan monimuotoisuus tai monitietoisuus ja että pitää olla hieman kaikkien alojen asiantuntija, olen huomannut, että tarvitaan myös pitkää pinnaa viedä asioita oikeaan suuntaan palavereissa, kokouksissa ja käytännössäkin. Kuten eräs suuropettaja siellä kertoi ” Ympäristösuunnittelija on se joka nousee neuvottelupöydästä viimeisenä”. Näitä kaikkia taitoja voi siis opetella jo opiskeluaikana kotioloissa, ajankäytössä ja noteeraamalla eri arjen tilanteet haasteena selvittää asia kaikkien osapuolien kannalta hyvälle tolalle.

    Kaikkea hyvää opiskeluun. Pete

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: