Pienempi annos itämeripuuroa, kiitos!

Rupesin pohtimaan entistä tarkemmin tottumuksiani ruokaan liittyen, aloitettuani kesäkuussa Savonia ammattikorkeakoulun Kestävän kehityksen ruokavalinnat -opinnot (5 op). Ruoka, asuminen ja liikenne ovat suurimpia ympäristökuormittajia. Yksittäisen kuluttajan tekemillä valinnoilla on vaikutusta, toki ne eivät yksinään riitä hidastamaan ilmastonmuutosta. Voisihan sitä silti esimerkiksi kokeilla miltä tuntuisi hörpätä sumppi mustana niin kuin ennen vanhaan. Ainakin kauppaan voi mennä pyörällä tai kävellen ja ostaa vain tarpeeseen.

Opintokokonaisuudessa keskityttiin herättämään opiskelijoissa kestävyyden pohdintaa liittyen kulutukseen, ruokavalioon ja vallitseviin ravitsemussuosituksiin. Opinnot koostuivat kattavasta ja selkeästä materiaalista, muutamasta suhteellisen haastavasta tentistä sekä keskustelu- ja ruokapäiväkirjatehtävistä. Erityisen inspiroivaa oli lukea muiden opiskelijoiden vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen ja saada jakaa omia ideoitaan. Oman ruokavalion kestävyyden hiominen voi kasvattaa luovuutta ja koukuttaa. Kannattaa siis harkita tarkkaan ennen kuin kokeilee.

Jouduin myöntämään itselleni heittäneeni miltei jokaisen muuttoni yhteydessä noin puolikkaan muovikassillisen ruokatarvikkeita roskiin. Joukossa on ollut lähinnä kuivakaapin sisältöä, joka on pikkuhiljaa työntynyt kaapin perälle uusien mielenkiintoisten tuotteiden tieltä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kaupassakin ostoskoriani tarkastelemalla kohtasin todellisuuden: satokauden kotimaisten tuotteiden hyödyntämisessä olisi edelleen todella paljon parantamisen varaa. Ovatkohan rakastamani avokadot sittenkään järkevä juttu, kun niiden viljelemiseen menee niin paljon makeaa vettä?

Opinnot synnyttivät minussa uudenlaisen kiinnostuksen läheltä pyydettyä kalaa kohtaan. Itämeren ravinnekuorma näkyi ja tuntui konkreettisesti jokaisella kesän uimareissulla merelle. Lisääntynyt sinilevä ilmentää paitsi suureksi osaksi maataloudesta johtuvaa liiallista ravinteikkuutta, myös ilmaston lämpenemistä. Vesistön puuroutuminen surettaa, mutta viisaita valintoja tekemällä voi saada voimaannuttavia kokemuksia.

Huomaan heränneeni ajattelemaan ruokaa laittaessani, kuinka hyödyntää vihannekset ja kasvikset vielä tehokkaammin, ja näin vähentää biojätteen määrää. Voisikohan lehtikaalin kovan lehtiruodin käyttää esimerkiksi smoothieen? Omavaraisuus ainakin juuresten, tomaattien, yrttien, omenoiden ja marjojen suhteen houkuttelee. Ystäväni hyötykasveja viljelevän isoäidin sanoin: ”on mukavaa tietää mistä ruokani tulee.”

Kurkkaa lopuksi Steve Cuttsin animaatio The Man, joka ilmentää luonnon yläpuolelle itsensä nostaneen ihmisen asennetta ympäristöä, luontoa ja eläimiä kohtaan. Pidä sitten pieni hengähdystauko ja pohdi, mitä sinä voisit tehdä omalla kohdallasi paitsi maapallon kantokyvyn, myös oman kantokykysi hyväksi.

Kirjoittaja on kestävän kehityksen neljännen vuoden opiskelija Nelli Niemimaa, joka valmisti tänä syksynä ensimmäisen itsepoimituista sienistä valmistetun tattikastikkeensa (sai miltei kaikki toukat pois sienistä). Hyönteisravintoa suoraan lähimetsästä!

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-8024799 (Avokadon ja parsan kasvatus aiheuttaa vesipulaa Perussa, 28.5.2015)

http://www.ymparisto.fi/levatilanne (Levätilanne, SYKE)

https://www.youtube.com/watch?v=WfGMYdalClU (The Man by Steve Cutts)

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: