Sosiaalisen kestävyyden kautta ystävänpäivään

 

Sosiaalinen kestävä kehitys on ihmisten hyvinvointia. Se on ihmisten välistä tasa-arvoa, toimeentuloa, terveydenhuoltoa ja koulutusta, siis, ihmisten perusoikeuksia. Sen toteutumiseen maailmalla on kuitenkin haasteita. Näitä ovat erityisesti väestönkasvu, köyhyys ja eriarvoisuus, joka käsittelee myös ihmisten välistä epätasa-arvoa, sekä koulutuksen järjestämisen ja terveydenhuollon puute. Suomessa suurimpia haasteita sosiaalisen kestävyyden toimimiseen ja toteutumiseen ovat erityisesti eriarvoisuus ja epätasa-arvo, joiden eteenpäin ajaminen on kuitenkin saanut kannatusta jo muutamien vuosien ajan.

Koska ihmislaji on koko ihmisen olemassa olemisen ajan ollut kyseisen lajin (erityisesti valtaa hakevien yksilöiden) mukaan maailmaa dominoiva eläinlaji, on ihmisillä velvollisuus kantaa vastuu teoistaan ja tukea sosiaalista kestävyyttä kaikilla osa-alueilla. Meidän tulee myös pitää huolta ympäristöstämme ja elinympäristöstämme, sillä me tarvitsemme luontoa, eikä meillä ole oikeutta laiminlyödä muita maapallolla eläviä lajeja vain sen tähden, että satumme tällä hetkellä olemaan maailman älykkäin laji. Kuitenkin, kaiken sen jälkeen mitä ihmiset ovat maapallolla saaneet aikaan niin lajitovereilleen, kuin muillekin maailman lajeille ja ympäristölle, olemmeko oikeasti niin älykkäitä kuin meitä kuvaillaan? Ihmiset tarvitsevat luonnonvaroja ja luontoa viihtyäkseen, elääkseen arkipäiväistä elämää, sekä vain hengittääkseen, eli ollakseen tässä maailmassa. Me emme pärjää ilman luontoa, mutta luonto taas, pärjää ilman meitä. Kun ihmiset elinaikanaan tuhoavat luontoa ja sen meille tarjoamia palveluita, kaivaa ihmislaji kuoppaa itselleen. Aikanaan luonto löytää keinot elävöittää itsensä uudelleen. Surullista on se, että tämän prosessin aikana ajaa ihminen alas monta lajia ja monia elämiä, ja minkä tähden? Useimmiten vastaus on raha ja valta. Ihmiskunnan tulee pyöriä, joten työtä ja menestystä on oltava. Eikö kuitenkin olisi nykypäivää kehittää ja käyttää uusiutuvia energianlähteitä, eikä palata vuosikymmeniä ajassa taaksepäin ja räjähdysmäisesti lisätä öljyn porausta ja käyttää se kokonaan, sekä samalla tuhota puolet maailmasta? Sosiaalisen kestävyyden toteutumisen kannalta on luovuttava itsekkäästä ajattelutavasta ja vallan hausta. Maailma on jakautunut hyvin epätasaisesti ja epäreilusti, mutta ihmiset eivät ole tehneet juuri mitään tasoittaakseen maailman eriarvoisuutta tai epätasaisuutta. Näissä asioissa esiin astuvat muut ulottuvuudet, joita sosiaalisen menestymiseen tarvitaan.

Palataanpa takaisin ihmisten väliseen sosiaaliseen kestävyyteen. Täällä HAMKissa, Forssan kampuksella opiskelemme muun muassa kestävää kehitystä. Ei kuitenkaan ole merkitystä, mitä ja missä ihminen opiskelee, on työssä tai mitä tekee jokapäiväisessä arjessaan. Sosiaalisen kestävyyden tarkoituksena on taata hyvinvointi ja tasa-arvo riippumatta ihmisten omista arvoista, valinnoista tai persoonista. Kuten eräs opettajani sanoi, HAMKissa opiskelun suurimpia voimavaroja on hyvä opiskeluympäristö harjoitella mokaamista. Mokaaminen ei ole maailman loppu, eikä se kerro sinun persoonastasi tai toimintatavoistasi. Se on täysin inhimillistä. Sitä on hyvä harjoitella, ja epätäydellisyyden hyväksyminen itsessä ja muissa on yksi suurimmista askelista sosiaalisen kestävyyden toteutumisessa.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeimpiä kulmakiviä sosiaalisen kestävyyden toteutumiseen, ovat muun muassa tasa-arvoisuus ja naisten oikeudet yhteiskunnassa. Asia, johon pystyn samaistumaan, on se, etten itse naisena pysty käsittämään mikä aikoinaan on määrittänyt ajatuksen, jossa nainen on halvempi, tarpeettomampi ja alistettavampi sukupuoli. Mikä määrittelee tuon epätasa-arvoisuuden? Miksei ole aina ollut niin, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia, yhtä lailla kuin yksilöt omine piirteineen? Mikä tekee naisesta heikomman sukupuolen? Entä mikä tekee tumman ihonvärin omaavan ihmisen yhteiskunnassa ”vääräksi”? Maailman ensimmäiset ihmiset olivat kuitenkin tummaihoisia. Mikä teki maailmasta valkoisten maan? Miksi tässä maailmassa ja tässä elämässä täytyy käyttää aikaa, rahaa ja ihmishenkiä uskonnoista taistelemiseen? Eivätkö kaikki saa uskoa mihin haluaa, ja antaa muiden uskoa omaansa? Miksi ihminen ei saa rakastaa rakkaudesta, vaan olisi yhteiskunnan mukaan rakastettava sitä ”oikeaa” ihmistä. Kukaan meistä ei ole oikea tai väärä, me olemme vain ihmisiä. Eikö se ole maailman kaunein aate, että ihminen saa rakastaa häntä, keneen rakastuu ja ketä rakastaa, ja keltä saa vastarakkautta, piirteisiin ja biologiaan katsomatta?

Näitä asioita miettiessä huomaa, että sosiaalisessa kestävyydessä on vielä paljon epäkohtia. Ystävänpäivä lähestyy. Nyt on hyvä hetki miettiä asioita, jättää epätasa-arvoisuus ja normit, ja nauttia läheisistä ihmisistä, ystävyydestä, rakkaudesta ja olemassaolosta. Meillä on tämä elämä, miksi se tulee käyttää toisten ihmisten elämän monimutkaistamiseen tai pilaamiseen? Entä sotimiseen vallasta ja rahasta? On aika ajatella toisiamme. Eikö tämä ollutkin se rauhan aika, rauhan ja rakkauden aikakausi? Vain me pystymme tuon aikeen toteuttamaan. Rakkaus on esillä monessa asiassa, ja sen sanotaan olevan elämän perusta. Rakkautta on kuitenkin hyvin erilaista, mutta se varmasti on elämän suurimpia onnen hetkiä, ja sosiaalisen kestävyyden tukipilareita. Sen myötä siteeraan nyt yhden puhdassydämisimmän ja suurimman idolini sanoja: ”Love wins, always”.

Hyvää ystävänpäivää ja olkaahan ihmisiksi!

Assi

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: