Toisenlainen vaihtokokemus

Jo hakiessani opiskelemaan kestävää kehitystä, yhdestä asiasta olin varma – haluan vaihto-opiskelemaan ja sinne myös menen. Päätös oli tehty ja ajatus kutkutteli mielessä koko ensimmäisen vuoden, toisena vuonna oli toteutuksen vuoro. Vaihtokohteeksi valikoitui Sveitsi ja sitä sokeasti tavoittelin.
Kuva 1

Koulumaisema, jossa en ollut onnellinen.

 

Päämäärä oli niin selvä, päätös niin luja, etten pysähtynyt miettimään ajoissa. En pysähtynyt kyseenalaistamaan itseäni ja reissun tarkoitusta. Olenko lähdössä, koska oikeasti haluan vai koska olen uhonnut lähteväni ja haluan näyttää kaikille, että kyllähän minä pystyn mihin vain. Syvempiä ajattelematta pakkasin laukun ja suuntasin Wädenswiliin vain tajutakseni, että aika ei ole oikea.

Mikä siinä vaihdossa sitten meni mönkään? Ajoitus pääasiassa ja pienet asiat siihen päälle. Vaihtoa edeltänyt puolivuotinen oli henkisesti rankempi kuin tajusinkaan, johtuen muun muassa kolmen kuukauden taistelusta vaikean vuokraisännän kanssa. Päästessäni tarpeeksi kauas tilanteesta, jaksaminen loppui ja romahdin. Jaksamistani ei tukenut alkukankeudet Sveitsin päässä – muutokset kurssisuunnitelmassa, koeviikkojen ajankohta, mikä olikin vasta loppukesästä sekä muiden vaihtareiden puuttuminen ja sitä kautta yksinäisyys. Paikalliset opiskelijat olivat toki mukavia, mutta puhuivat keskenään sveitsinsaksaa. Vaihtareiden puuttuessa ei ollutkaan vastassa ryhmää samassa tilanteessa olevia, muilla opiskelijoilla oli jo ryhmät eikä samaa tarvetta tutustua. Vertaistuki puuttui täysin. Ilman paikallisia kämppiksiä olisin jaksanut vielä vähemmän, mutta heilläkin oli omat menonsa. Kaikkien tekijöiden summana tein päätöksen palata Suomeen kuukauden jälkeen.

Kuva 2

Päivä, jolloin en muistanut itkeä.

Olenko katunut vaihdon keskeyttämistä? En hetkeäkään, oma hyvinvointi on nyt etusijalla. Eniten harmittaa se, etten tajunnut oloani ennen lähtöä ja siirtänyt vaihtoa ensi vuoteen. Toisaalta vaihto oli näinkin lyhyenä erittäin opettavainen – pieniä asioita koulun ja ylipäätään Sveitsin kautta, suuria asioita itsestä. Kaikkea ei tarvitse saavuttaa eikä komea kokemuslista tee minusta parempaa ihmistä. Elämäm_koulua kerrakseen.

Kuva 3

Päivä, jolloin olin vähän onnellinen.

 

_____________________________________________________________________________________________________

Miia Palovaara,

joka uskalsi keskeyttää vaihto-opiskelun.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: