Forssassa kehittymässä

Olipa kerran oikeasti lämmin kesäpäivä, jota vietin grillaten itseäni rannalla. Olin pyöräillyt suoraan töistä uimarannalle ja koitin pitää itseni kiireisenä, sillä tiesin, että seuraavana päivänä saisin tietää kouluhakujen tulokset viimeistenkin hakukohteiden osalta. Yhden pääsykokeen tuloksen tiesin jo ennakkoon, toisenkin tulokset oli jo julkaistu, mutta suurin jännitys oli Forssan kestävän kehityksen koulutus, josta ei ollut kuulunut vielä mitään.

Tiesin jo pääsykokeissa käydessäni yleisen tunnelman perusteella, että tulisin kolmesta hakukohteestani todennäköisesti parhaiten viihtymään Forssassa. Se, olisiko alavalinta juuri se oikea, tulisi selviämään sitten ajan kanssa.

Nyt, kolme ja puoli kuukautta myöhemmin, oikeasti kylmänä syysiltana, juon teetä mukavassa yksiössäni Forssan keskustassa ja kirjoitan tätä blogitekstiä. Ensimmäiset kuukaudet kestävän kehityksen opiskelijana ovat menneet nopeasti ja pitkälti ilman verta, hikeä ja kyyneliä. Päädyin sanavalintaan ’pitkälti’, koska syksyn ensimmäisessä moduulissa säännöllinen maastoilu kuului olennaisesti asiaan ja harjuille kiipeily kävi liikunnasta. Verta ja kyyneliä ei olla ainakaan toistaiseksi nähty.

Positiivinen yllätys opiskelujen alussa on ollut se, kuinka paljon koulupäiviin on sisällytetty käytännön tekemistä ja erilaisia retkiä. Luokassa istumistakin meillä harrastetaan, mutta enemmän yhteisen tekemisen kuin passiivisen kuuntelun merkeissä. Ensialkuun geologian luennot tuntuivat heprealta, mutta supat ja drumliinit avautuivat paljon paremmin, kun niitä pääsi opastuksen kanssa katsomaan myös luonnossa eikä ainoastaan viivoina kartalta.

metsakuva

Maastopäivä.

Ensimmäisen moduulin pääasiallinen tehtävä oli tutustua porukkaan, sulautua toimivaksi ryhmäksi ja päästä kiinni uuteen opiskelijaelämään. No, ei ehkä opetussuunnitelman mukaan pääasiallinen, mutta erittäin tärkeä! Virallisesti oikea aihealue oli ekosysteemipalvelut ja kaksi päätehtäväämme olivat raportin kirjoittaminen sekä tilaustyönä mobiiliseikkailuradan luominen 7. luokkalaisille.

Vaikka yleinen aihealue molemmissa projekteissa oli sama, olivat ne hyvin erilaisia keskenään. Raportti on raportti, mutta mobiiliradan toteutus Evon metsissä haastoi meidät miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Koululaiset tuli todella saada motivoituneiksi, ja radan teemana oli samoja aiheita, joista olimme itsekin kuulleet ja oppineet vasta viime viikkojen aikana – mukaanlukien se, mikä ylipäätään on mobiilirata tai ekosysteemipalvelu. Toisin kuin koululaiset sinä koleana tiistaiaamuna, seikkailupäivä ei mennyt täysin metsään, sillä ratamme sai hyvää palautetta myös tuoreilta 7. luokkalaisilta, joka onkin koko hommassa parasta.

Tähän mennessä opiskelu on maistunut oikein hyvältä, samoin kuin kouluruoka (jota jaksan muutaman vuoden kouluruokatauon jälkeen aina odottaa kuin kuuta nousevaa). Hakuvaiheessa epäilin ja mietin paljon, kuten yleensäkin usein teen, voinko lähteä tekemään jotain, mistä en koe tietäväni vielä riittävän kattavasti edes selkeän mielipiteen muodostamista varten. Tarvitseeko olla vannoutunut vegaani, ilmastonmuutoksen asiantuntija, kolmannen polven eläinaktivisti, entinen metsuri tai ylipäätään perillä kaikesta etukäteen? On ollut lohduttavaa huomata, ettei ihan kaikilla muillakaan ole välttämättä tässä vaiheessa selkeää kuvaa siitä, millainen maailmanpelastaja pinnan alla kypsyy.

Pelkkä yleinen, puhdas kiinnostus aiheeseen riittää jo pitkälle, eikä erityisiä supervoimia vaadita.

 

—————————————————————————————————
Jenna,

joka odottaa piilevän supervoimansa puhkeamista kukkaan

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: