Kohti kulttuurien kohtaamista

Kun kuulin viime syksynä mahdollisuudesta päästä kehittämään juuri tulleiden pakolaisten ja paikallisten forssalaisten kanssa yhteistä toimintaa, päätin ottaa heti haasteen vastaan. Ajatus tuntui erittäin houkuttelevalta, mahdollisuus päästä tekemään tärkeää työtä, jonka vaikutukset pystyy heti näkemään. Siis konkreettista kulttuurista ja sosiaalista kehittämistä toiminnan saralla!

 

Kulttuuriyhdistys Kuvio Ry, Forssan SPR ja Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen opiskelijat alkoivat suunnitella tapahtumaa, joka aloittaisi rasisminvastaisen viikon täällä Forssassa. Kädet olivat vapaat tekemään mitä lystää. Heitimme ideoita ilmaan musiikista, teatterista, maalaamisesta, ruuan teosta… Kaikesta kulttuuriin liittyvästä toiminnasta ja yhteistyökumppaneista, lähes mistä vaan mitä keksimme ihmisten yhdistämiseksi kulttuurien parissa. Otimme yhteyttä paikallisiin taiteilijoihin ja yhdistyksiin, ja saimme mukaan projektiin innokkaita ihmisiä. Tarkoituksena oli yhdistää taiteilijoiden sekä pakolaisten taidot ja vielä niin, että paikalliset forssalaiset innostuisivat mukaan myös.

 

Kun tapahtuman päivämäärä lyötiin lukkoon, aloimme suunnitella toteutusta. Pohdimme kuinka ihmiset tapaisivat toisensa ja toimintaa voitaisiin suunnitella, ja halusimme tietää kuinka moni pakolaisista on kiinnostunut. Tapasimme taiteilijoiden ja pakolaisten kanssa Koti Forssassa! -tapahtumassa, innostuneita henkilöitä löytyi ja oli jatkojalostuksen aika.

 

Seuraavaksi oli hoidettava kaikki tarvikkeet ja tarpeellinen kalusto toritapahtumaa varten – mistä sen saisimme kun budjetti oli erittäin pieni, aluksi jopa olematon. Jaoimme tehtävät opiskelijoiden kesken. Kuka hoitaisi maalit ja taulupohjat paikan päälle, mistä saisimme tilkkuja ryijyn sitomiseen, entäpä ruokatarvikkeet, jos joku haluaisi valmistaa sapuskaa? Saimme Kuhankosken Killalta lahjoituksena maalia ja pohjia, osa ihmisistä osallistui tapahtumaan lahjoittamalla tai lainaamalla omia välineitään, osa tarvikkeista tuotiin sieltä täältä mistä vain saimme.

 

blogikuva2

 

Tapahtuma alkoi jo lähestymään ja vielä oli viimehetken valmisteluiden aika. Hain edellisenä päivänä kassilliset perunaa, sipulia, paprikaa, jauhoja ja öljyä bolanien valmistusta varten. Afganistanilaiset lupautuivat paistamaan paikallisia herkkuja! Bolani on afganistanilainen leipänen, joka on täytetty erilaisilla kasviksilla.

 

Onni ja ilo, että aurinko paistoi itse kulttuurisen kohtaamisen tapahtumapäivänä. Olimme opiskelijoiden kanssa ajoissa pystyttämässä telttaa ja laittamassa pisteitä valmiiksi. Muutamia tarvikkeita oli unohtunut hankkia, mutta viereisestä kaupasta pystyimme hakemaan puuttuvat osat. Koska oli tavallinen toripäivä, oli paikallisia yrittäjiä myymässä tuotteitaan. Mahduimme kuitenkin hyvin joukkoon. Ihmisiä alkoi pikkuhiljaa ilmaantua ja saimme bolanien paistopisteen pystyyn.

 

blogikuva1

 

”No nyt tätä porukkaa näyttää olevan jo älyttömän paljon”, jouduin toteamaan hetken päästä. Kuulemma noin 700-800 henkeä parhaimmillaan. Ohjelma pyöri omalla tahdillaan, oli kuorolauluja, hienoja puheita, musiikkiesityksiä ja taustalla mahdollisuus maalata yhteinen työ… SPR:n teltta jakoi tietoa kirjastoauton lisäksi. Kotimaiset myyjät toivat torille suomalaisia tuotteita, kuten villasukkia ja kalaa. Gambialaista designia nähtiin upeissa käsintehdyissä koristelluissa laukuissa. Me saimme avustusten kautta organisoitua bolaneja myyntiin, ne olivatkin niin suosittuja, että taikina loppui jopa hetkeksi kesken. Bolanit olivat huippumenestys torilla, ihmiset kehuivat kovasti ja jonoa oli melkein tungokseen asti. Uskonpa myös, että taikinan valmistajat ja paistajat olivat melko mielissään.

 

Olin erittäin iloinen eri kulttuurien kohdatessa! Päivä oli mahtava kaikin puolin, myös yleisö näytti viihtyvän ja toivoi jatkoa tällaisille tapahtumille. Onneksi otin haasteen vastaan, lopputulos oli vieläkin parempi kuin kuvittelin. Taas uusia näkökulmia kestävään kehitykseen avautui – se voi olla hyvinkin pientä konkreettista toimintaa, mutta tärkeää.

 

__________________________________________________________

Katri Väänänen,

joka ei saa tarpeekseen kestävästä kehityksestä

2 kommenttia

  1. Aila (ex-keke11) · · Vastaus

    Minun on nyt pakko hiukan oikaista blogikirjoittajaa. Kuhankosken Kilta ei ”lahjoittanut” maaleja ja kankaita, eikä näiden hankkiminen ollut missään vaiheessa opiskelijoiden harteilla. Maalausteline ja pisteen vetäminen oli kokonaisuudessa ja yksin Killan ideoima ja toteuttama hanke.

    Tapahtumien järjestäjien on aina tärkeää muistaa yhteistyökumppaneiden panos. Tässä tapauksessa toimeksiantajan Kulttuuriyhdistys Kuvion asettama tavoite oli juuri paikallisten toimijoiden (yhteisön) ja pakolaisten yhteen saattaminen. Paikallisten toimijoiden osuuden unohtaminen ei valitettavasti tue asetettua tavoitetta.

    Aila Heinilä
    pj. Kuhankosken Kilta r.y.
    hallituksen jäsen, Kulttuuriyhdistys Kuvio

  2. Toimitus kiittää oikaisusta, joka korjaa lukiojoille syntyvää kuvaa asioiden kulusta. Toimitus ei valitettavasti pystynyt oikaisemaan asiaa blogia julkaistessaan, koska emme olleet mukana tapahtuman järjestelyissä.

    Team Kestävä

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: