BUSSILLA PARIISIIN – ILMASTONEUVOTTELUJEN AIKAISTA KANSALAISAKTIVISMIA

Joulukuun ensimmäisenä maanantaina kasa suomalaisten kansalaisjärjestöjen aktiiveja pakkautui bussiin ja lähti ajamaan kohti Pariisia. Matkalle lähtö oli pitkään epävarmaa Pariisissa sattuneiden terroritekojen vuoksi, mutta se kuitenkin järjestettiin lopulta.

 

Pariisin pidennetyn poikkeustilan vuoksi kaikki mielenosoitukset olivat kiellettyjä, kunnes sunnuntaina 29.11 kielto poistettiin kaikessa hiljaisuudessa ja ihmiset saivat lähteä jälleen kaduille. Matkalle lähtijöillä oli todella huolelliset turvallisuuskoulutukset, eivätkä alaikäiset saaneet osallistua matkaan.

 

Mielenilmauksia, työpajoja, ruokaryhmiä, luentoja ja sometempauksia järjestettiin koko viikon ajan ympäri Pariisia. Itse osallistuin muun muassa vähemmistökansojen oikeuksia ajavaan mielenilmaukseen Notre Damen edustalla, Grass Roots Global Justice Alliancen järjestämään mielenosoitukseen Eiffel tornin lähellä ja ZAC:issa, Climate Action Zonessa esitettyihin luentoihin ja taidetempauksiin. Myös Maan Ystävillä (Friends of the Earth International) oli hieno tapahtumakeskus, jossa oli keskusteluja, työpajoja, askartelua, kylttien maalaamista, puheita, tutustumista ja tanssia.

 

#ClimateJusticePeace & #RedLines

 

Lauantaina Maan Ystävät järjestivät geolokaatioihin perustuvan tempauksen. Jokainen osallistuja sai puhelimeensa koordinaatit, joiden avulla etsiydyttiin tiettyyn pisteeseen. Näissä pisteissä rekisteröidyttiin nettisivun kautta, lähetettiin valokuva sosiaaliseen mediaan ja näin rekisteröitiin oma sijainti kartalle. Näistä sijainneista muodostuivat Pariisin kartalle sanat Climate Justice Peace. Myös meidän oli tarkoitus osallistua tapahtumaan, mutta kyllästyttyämme odotteluun päätimme vain ottaa oman kuvamme ja jatkaa matkaa aamupalalle ja sen jälkeen Red Lines -suurmielenosoitukseen.

 

 

Red Lines tai D12 (December 12th) mielenilmauksen tarkoituksena oli nostaa esille ilmastosopimuksen päästövähennysten olevan riittämättömät ja johtavan 3 asteen lämpötilannousuun. Mielenilmauksessa haluttiin muistaa niitä ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet ilmastonmuutoksen seurauksena ja tunnustaa, että ne, jotka vähiten osallistuvat ilmastonmuutoksen aikaansaamiseen, kärsivät siitä eniten. Red Linesiin kokoontui 15 000 ihmistä ympäri maailman. Mielenosoittajia pyydettiin pukemaan ylleen jotakin punaista ja tempauksen alussa ilmaan nostettiin koko kadun mittaiset punaiset liinat.

 

Huudot raikasivat, tunnelma oli riehakkas ja väkijoukosta huomasimme esimerkiksi Naomi Kleinin, joka on kirjoittanut kirjan This Changes Everything. Tähän kohtaan pitää kyllä mainostaa tuota juuri suomeksi ilmestynyttä Tämä muuttaa kaiken opusta – lukekaa se.

 

redlinesd12

Kuva: Bill McKibben.

 

Mielenilmauksen laillisuus oli vähintäänkin kyseenalainen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun mielenosoittajat lähtivät marssimaan katuja pitkin eteenpäin, oli se muuttunut laittomaksi. Poliisit motittivat mielenosoittajat ja ohjasivat heitä kohti Eiffel-tornia, jonka juurelle mielenosoittajat jäivät juhlimaan. Tässä mielenosoituksessa poliisi ei käyttänyt pippurikaasua tai muita joukkojenhallinan keinoja. Jokaisella mielenilmaukseen osallistujalla oli oma turvaryhmänsä, joka piti toisistaan huolta ja tämä toimi todella hyvin.

 

Miten sopimus onnistui?

 

Myös Suomessa moni kansalaisjärjestö on pitänyt sopimukseen kirjattua lämpötilatavoitetta ristiriitaisena valtioiden tämänhetkisiin toimiin niiden vähentämiseksi ja vaatii kaikilta panostamista päästöjen kuriin saamiseksi jo ennen Pariisin ilmastosopimuksen määräämää tavoiteaikaa. Ilmastosopimuksesta puuttuu kokonaan maininnat fossiilisista polttoaineista, joista 80 % on pidettävä maassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sopimuksesta poistettiin myös alkuperäiskansojen oikeuksia koskevat osuudet, eikä se mainitse esimerkiksi eläintuotantoon ja sen kasvuun liittyviä ilmasto-ongelmia.

 

climatejustice

Kuva: Mitja Mieskolainen.

Toisaalla sopimusta on kiitelty historiallisena, kunnianhimoisena ja kiinnostavana maailmanlaajuisena ilmastosopimuksena. Kyllähän tälläinen suuri sopimus väistämättä lähettää valtioille ja yrityksille viestin siitä, mihin kannattaa tulevaisuudessa investoida. Kuitenkin on hyvä muistaa, että varsinainen työ jatkuu nyt, sillä muutosta ei saada aikaan pelkästään sopimuksia allekirjoittamalla.

 

Mitä matkalta jäi käteen?

 

Ilmastosopimuksen muuttaminen parempaan suuntaan ei ehkä alunalkaenkaan ollut matkan päämäärä. Sopimuksen puuttellisuus on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Tavoitteena oli pikemminkin inspiroitua ja verkostoitua – ja tältä kannalta matka oli ainakin minun osaltani erittäin onnistunut.

 

On voimaannuttavaa kävellä tuhatpäisessä ihmismeressä saman asian puolesta ja tuntea, ettei sitä ole yksin maailmantuskansa kanssa. Ihmiset välittävät. Meillä on keinoja ja tahtoa hillitä ja pysäyttää ilmastonmuutos. On inspiroivaa kuulla muiden kokemuksia ja saada uusia toimintatapoja. Tutustuin matkalla moneen mahtavaan toimijaan ja näin kuinka suurella skaalalla moni Suomessa pieni kansalaisjärjestö toimii. Iso kiitos siis matkan järjestäjille!

 

___________________________________________________

Julia Räisänen,

joka sai Pariisista uutta tarmoa

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: