Muistelmia vaihtoajasta Botswanassa

Tammikuu 2014, reilu vuosi sitten. Ajatukset vaeltelevat villisti, jopa hieman pelokkaasti, mutta silti tulevaa innokkaasti odottaen. Edessä on viiden kuukauden opiskelijavaihto Botswanan yliopistossa, eteläisessä Afrikassa, yhdessä luokkatoverini kanssa.

Jotta kukaan ei sanan Afrikka kuulleessaan ajattelisi, että vietin koko vaihtoajan savimajassa leijonia pakoillen, aluksi luvassa on pieni infopaketti Botswanasta:

Morupule Drive Gaboronessa.

Morupule Drive Gaboronessa. Kuva: Siru Perälä

  • Botswana on Afrikan mittapuulla mitattuna vauras ja toimiva maa.
  • Pohjan vauraudelle on luonut valtava timanttiesiintymä, joka löydettiin vuonna 1967, vuosi Iso-Britanniasta itsenäistymisen jälkeen.
  • Tällä vauraudella on luotu toimiva terveydenhuolto, koululaitos sekä liikenneverkko palvelemaan maan noin kahta miljoonaa asukasta.
  • Botswana on saanut kehittyä rauhassa ilman suurempia mullistuksia. Muuten maa on rauhallinen ja rikollisuuskin on melko vähäistä. Suurimpana ongelmana ovat HIV-tartunnat, sillä noin 20 % kansalaisista kantaa virusta.

 

Työllistävä vaikutus

Arkeen kiinni päästyäni aloin kiinnittää paljon huomioita asioihin, joita Suomessa pitää itsestäänselvyyksinä. Yksi minua eniten mietityttäneistä asioista oli ympäristön roskaisuus.

Ihmiset heittivät roskansa maahan, vaikka matkaa roska-astialle oli vain 20 metriä. Bussissakin moni matkustaja saattoi vain avata ikkunan ja heittää roskansa pihalle.

use me -roskapönttö

Kuva: Siru Perälä

Otin asian puheeksi paikallisten ystävieni kanssa ja kysyin, miksi he heittävät roskansa maahan.  Vastaus oli suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kasvaneen mielestä erittäin hämmästyttävä, mutta vinoudestaan huolimatta silti erittäin looginen: roskaamisella on työllistävä vaikutus. Kun heittää roskansa maahan eikä roska-astiaan, työllistää ihmisiä roskien kerääjinä.

Suomalainen mieleni ei silti taipunut ympäristön roskaamiseen, vaan kiikutin roskani aina kiltisti roska-astioihin.

 

Pulaa vedestä

Kiinnitin huomioni myös veden tuhlaamiseen. Botswana on melko kuiva maa, ja vuosittaiset sateet merkitsevät maalle paljon.

Veden säästämiseksi kampusalueellakin vesihanat suljettiin monesti päivisin kello 8-16. Silloin vettä ei tullut muualta kuin ulkona olevista hanoista.

 

tasankoa

Makgadikgadin suolapannualue (”salt pans”) pohjoisessa Botswanassa. Kuva: Rilla Syrjänen

 

Olikin suuri järkytys huomata, kuinka osa opiskelijoista oli täysin välinpitämättömiä vedenkäytön suhteen. Asuntolamme yhteisissä vessa- ja suihkutiloissa monta hanaa saattoi valua täysillä ilman, että kukaan oli käyttämässä vettä.

Hampaita pestessä vesi jätettiin valumaan hanasta täysillä, ja ennen suihkuun menoa vettä valutettiin monta minuuttia ennen peseytymistä.

En tiedä mistä tämä täydellinen tietämättömyys johtui, mutta en yhtään ihmettele, että vedestä on maassa pulaa.

 

Positiivinen kaatopaikkakokemus

Edellä mainitut asiat voivat saattaa Botswanan ympäristöasiat vähän turhankin huonoon valoon, joten kerrottakoon, että pääsin käymään myös paikallisella kaatopaikalla.

Retki oli positiivinen kokemus: kaatopaikka oli hiljattain perustettu, maan perustukset oli tehty hyvin ja eristekerroksetkin oli tehty valumien ja imeytymisen estämiseksi.

Sairaalajätteelle oli tehty polttolaitos, mutta kaikki muut jätteet menivät kaatopaikalle. Jäte pilkottiin laitteella pieniksi paloiksi, heitettiin niille varattuun alueeseen ja peitettiin maalla.

Vaikka tämä kaatopaikka saattaa suomalaisen korvaan kuulostaa pahimmalta painajaiselta, Afrikassa tämä on erittäin edistyksellistä. Namibiassa reissatessani vastaan tuli ”kaatopaikka”, joka käsitti tien poskeen kaivetun kuopan, jonne kaikki jäte heitettiin sellaisenaan.

Se ei-niin-hyvä kaatopaikka Gabanessa, Botswanassa

Esimerkki ei-niin-edistyksellisestä kaatopaikasta Gabanessa, Botswanassa. Kuva: Siru Perälä

 

Ei hyvää, jos ei mitään pahaakaan

Botswana sai vahvan alkusysäyksen kehittymiselleen löydettyään mailtaan suuret timanttiesiintymät. Maan talous nojaa timantteihin ja maatalouteen, mutta siihen tulonlähteet sitten jäävätkin.

Nyt päättäjät ovat onneksi heränneet tilanteeseen ja pyrkivät luomaan muun muassa turismista uuden varman tulonlähteen. Botswanalla olisi tähän loistavat edellytykset, sillä maasta löytyy upeita luontokohteita.

auringonlasku Afrikassa

Auringonlasku Gwetassa. Kuvassa oleva puu on nimeltään baobab, eli apinanleipäpuu. Kuva: Laura Mäkelä

Vaikka Botswanan tulevaisuus näyttääkin melko hyvältä, on maan tulevaisuudessa tosin yksi iso tahra: HIV. Jopa 20 % kansalaisista kantaa virusta. Kahden miljoonan asukkaan maassa tämä on vakava ongelma, jonka korjaaminen vaatii paljon aikaa ja seksuaalineuvontaa.

Hallitus on taistellut ongelmaa vastaan jakamalla kaikille sairastuneille ilmaiset lääkkeet sairauden hoitoon sekä ilmaisen testausmahdollisuuden HIV-klinikoilla.

Nuorten keskuudessa on kuitenkin alkanut levitä ajatus, että HIV ei olekaan niin vakava sairaus, koska sitä voi hoitaa lääkkeillä. Syöpää pelätään enemmän, sillä sitä ei voida hoitaa lääkkeillä yhtä tehokkaasti. Ajatus tuli monesti esiin myös yliopisto-opiskelijoiden suusta, kun kysyin heiltä HIV-ongelmasta.

Maalla onkin paljon tekemistä, jotta vahingollinen ajatusmalli saataisiin muutettua ja jotta sairastuneiden määrä saataisiin tulevaisuudessa laskuun.

 

Merkityksellinen perhe

Botswanassa perhe on monelle todella tärkeä. Suomessa perheeksi käsitetään usein pääasiassa ydinperhe, kun taas Botswanassa perhe käsittää serkut, kaimat ja vielä kaimojenkin serkut.

Kuva: Siru Perälä

Kuva: Siru Perälä

Jos joku perheestä kuolee, heidän lapsensa siirtyvät yleensä sisarusten hoitoon. Ketään ei jätetä heitteille, vaan kaikista yritetään pitää huolta niin hyvin kuin resurssit vain antavat myöten. Botswanassa ei ole vanhainkoteja, vaan vanhukset hoidetaan kotona viimeiseen asti.

Tärkein asia, jonka opin vaihtoni aikana, oli juurikin perheestä huolehtiminen. Merkittävä oli myös oivallus siitä, kuinka pienellä materiaalimäärällä tulen toimeen, kunhan ympärilläni on rakkaita ihmisiä apunani ja tukenani.

Niin kuin minulle kerran siellä sanottiin:
”If you want to get fast, go alone. If you want to get further, go with others.”

 

Kermaperse entisessä kehitysmaassa

Olihan se kokemus, kun valkoinen kermaperse, joka ei edes ole nähnyt Leijonakuningas-elokuvaa, yrittää sulautua täysin erilaiseen kulttuuriin viideksi kuukaudeksi omine pikku ennakkoluuloineen (savimajat ja leijonat…).

Rilla meloo

Paikallisen liikkumistavan harjoittelua Okavango Deltalla, maailman suurimmalla sisämaan suistoalueella. ”Kuten kuvan ilmeistä näkyy, olen ilmeisesti soutamassa meitä turmioon.” Kuva: Laura Mäkelä

Jos ei edes yritä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jää kuitenkin paljosta paitsi. Jotenkin sitä vain pääsi paikalliseen elämään kiinni ja oppi paljon niin muista ihmisistä kuin itsestäänkin – ja kaikesta siltä väliltä.

Senpä takia voinkin puhtain sydämin ja vakain mielin suositella vaihtoaikaa kohdemaasta riippumatta kaikille, jotka edes pienesti tuntevat vetoa vaihtoon lähtöön.

Matkalla elämänvirta heittelee kuin pesukoneessa olisi, mutta tie vie aina linkouksen jälkeen perille. Ja minut tie vei uuteen maahan, ihanien ihmisten luo ja ikimuistoisten kokemusten äärelle, joista mitään ei voi mitata rahassa.

_________________________________________________
Rilla Syrjänen,
joka ei vieläkään ole nähnyt Leijonakuningasta

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: