Voiko luomu ruokkia maailman?

Luomutuotanto voi taata esimerkiksi maaperän terveyden, ja siten ruoantuotannon jatkumisen myös tulevaisuudessa. Luomupellolta saattaa kuitenkin saada vähemmän satoa kuin samankokoiselta ei-luomupellolta.

Mikä luomun rooli kansainvälisessä ruokaturvassa loppujen lopuksi on – voisiko ruokaa riittää kaikille, jos kaikki ruoka tuotettaisiin luomuna?

Ruoantuotannon tulevaisuus riippuu siitä, minkälaisia valintoja tehdään tänään. Luomuviljely voi parhaimmillaan lieventää sekä köyhyyttä, ilmasto-ongelmia että nälänhätää.
Ruoantuotannon tulevaisuus riippuu siitä, minkälaisia valintoja tehdään tänään. Luomuviljely voi parhaimmillaan lieventää sekä köyhyyttä, ilmasto-ongelmia että nälänhätää.

Nälkää näkevien määrä on YK:n vuosituhattavoitekomitean mukaan vähentynyt jopa kolmanneksen parissa vuosikymmenessä. Silti edelleen joka kahdeksas, eli lähes 900 miljoonaa ihmistä, kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Tutkija ja kirjailija Olli Tammilehto arvelee nälkäisten määrän olevan jopa tätäkin suurempi.

Kroonisesta aliravitsemuksesta kärsivän ihmisen ruokavaliossa ei ole tarpeeksi kaloreita tai siinä on liian vähän ravintopitoista ruokaa, jolloin yk­si­lön ke­hon toi­min­not ovat hei­ken­ty­neet sii­hen pis­tee­seen, et­tä hän ei voi enää yl­lä­pi­tää nor­maa­le­ja elin­toi­min­to­ja ku­ten kas­vua.

Ruokaa on tarpeeksi – miksi sitten maailmassa nähdään nälkää?

Ruoan liian vähäinen määrä maailmassa ei ole syy nälkään. Ruokaa riittäisi hyvin kaikille, jos se voitaisiin jakaa tasan kaikkien ihmisten kesken – ei tosin enää kauaa, mikäli ruoantuotannossa tai väestönkasvussa ei tapahdu muutoksia.

MTT:n tutkija Helena Kahiluodon mukaan köyhyys, konfliktit ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ovat suurimmat syyt nälänhätään.

Myös Tammilehto pitää näitä ilmiöitä merkittävinä, mutta korostaa sitä, että ne eivät ole varsinaisia pääsyitä nälänhätään, vaan täytyisi myös miettiä, mistä köyhyys johtuu. Hänestä köyhyyttä, konflikteja ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavat pohjimmiltaan globaali modernisaatio ja kapitalistinen talouskehitys.

Modernisaatio ja talouskasvu aiheuttavat uudenlaista köyhyyttä, kertoo Tammilehto. Rahaa on enemmän liikkeellä, mutta samalla yhteiskunta on lisännyt myös rahan kulutuksen välttämättömyyttä, esimerkiksi hintojen nousun ja kulutustottumusten muutoksen myötä.

Siten ihmiset ovat edelleen suhteellisesti yhtä köyhiä ja ruokaa on vähintään yhtä vaikeaa saada kuin ennen, Tammilehto toteaa.

Kahiluodon mukaan myös tuotantoketjujen pidentyminen aiheuttaa nälkää. Kun jalostusaste nousee ja kuluttajan ja tuottajan etäisyys kasvavat, myös usein ruoan hinta nousee ja jätteitä syntyy enemmän. Samalla voi ruokavalio yksipuolistua ja einesten sekä muiden puolivalmisteiden käyttö kasvaa.

Maapallon tulevaisuus riippuu siitä, miten ruokaa tuotetaan

Ilmastonmuutoksen ja kasvavan kulutuksen myötä planeetan rajat alkavat tulla vastaan. Rehevöityvätkö vesistöt lannoiteylijäämistä, säilyykö luonnon monimuotoisuus ja miten käy maaperän kunnon?

Kahiluoto toteaa, että planeettarajat on jo nyt monilta osin ylitetty, joten joudumme joissakin toiminnoissa tulemaan väistämättä takaisinpäin.

– Kun planeettarajat otetaan huomioon ja ruoantuotanto suhteutetaan niihin samalla kun suiden määrä kasvaa, ruokaa on yksinkertaisesti tuotettava ja kulutettava toisella tavalla kuin nyt, Kahiluoto summaa.

Lannoitteiden käyttö on tavanomaisen tuotannon suurimpia ongelmia: Fosforia ei riitä kaivannaisena enää kuin noin 40 vuotta ja keinolannoitetypen valmistaminen vie suuria määriä uusiutumatonta energiaa. Ravinteiden ja fossiilisen energian käyttöä on vähennettävä rajusti jo nyt, jotta vesistöjen palautumaton rehevöityminen ja ilmastonmuutos voitaisiin estää.

Luomussa fosforia opetellaan kierrättämään ja typpi sidotaan kasvien avulla ilmasta. Myös tavanomainen tuotanto on onneksi alkanut kiinnostua näiden menetelmien kilpailukyvystä.

Luomunkin on kehityttävä

Luomu voidaan määritellä monella tavalla. Kapeakatseisimmillaan sillä voidaan tarkoittaa EU-direktiivien asetuksia ja tiettyjä vakiintuneita vanhoja käytäntöjä, mutta se voidaan myös nähdä yhtenä innovatiivisena ruokajärjestelmien kestävyyden strategiana.

– Luomu on yksi erittäin tärkeä strategia, kun halutaan elää kestävästi ja ruokkia kaikki maailman ihmiset. Se tarjoaa keinoja nostaa satoja paikallisin resurssein siellä, missä ostopanoksiin ei ole varaa, ja myös keinoja ravinteiden ja ilmaston planeettarajoihin palaamiseksi, Kahiluoto kertoo.

– Siksi ei voida ottaa dogmaattista näkökulmaa, vaan tarvitsemme avoimuutta ja uusia innovaatioita – luomun pitää astua eteenpäin, toteaa Kahiluoto.

Tammilehto lisää kestävän luomutuotannon vaatimuksiin myös öljyriippumattomuuden. Fossiilisista polttoaineista riippumaton, joustava ja vastustuskykyinen tapa tuottaa ruokaa luo turvallisuutta, ja voisi siten vähentää nälän lisäksi myös ilmastonmuutoksen luomia ongelmia sekä köyhyyttä.

– Luomuliikkeen pitäisi olla nykyistä aggressiivisempi. Sen tulisi miettiä, miten koko Suomi saataisiin siirtymään luomuun – koko maatalous tulisi muuttaa kestäväksi, eikä luomu saisi tyytyä vain tämänhetkiseen, marginaaliseen asemaansa, Tammilehto pohtii.

Hänestä toiminnan luomun puolesta pitäisi etujärjestövaikuttamisen sijasta muistuttaa enemmän aitoa yhteiskunnallista liikettä, jotta se voisi saavuttaa perustavanlaatuisen, pysyvän muutoksen.

Luomu voi siis olla ratkaisevassa osassa nälänhädän vähentämisessä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämisessä sekä ekologisten ongelmien ratkaisemisessa. Tärkeintä on murtaa myytti siitä, että yksin ruoan määrän lisääminen poistaisi nälkää.

_____________________________________________________________________________________

Karkki Manninen
oli Luomulehdessä työharjoittelussa, ja tämä juttu on julkaistu myös uusimmassa Luomulehdessä.

Haastateltavat

Helena Kahiluoto on MTT:n tutkija, ja hän haluaa kehittää tutkimuksen avulla kestäviä ruokajärjestelmiä. Hän on ollut käynnistämässä Suomen ensimmäistä luomututkimuskeskus Partalaa sekä Helsingin yliopiston luomuopetusta. Kahiluoto tutkii ruokaturvan, ilmastonmuutoksen ja vesistöjen rehevöitymisen kytkentöjä.

Olli Tammilehto on tutkija ja kirjailija, joka matematiikan ja fysiikan maisteriksi valmistuttuaan vaihtoi luonnontieteet yhteiskuntatieteisiin, sillä ajatteli niin voivansa paremmin muuttaa maailmaa. Sittemmin hän on ollut mukana monenlaisessa aktivistitoiminnassa sekä kirjoittanut useita köyhyyttä, ruokaturvaa, globalisaatiota ja ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja.

2 kommenttia

  1. Eikö tullut yhtään mieleen, että tässä kiistellyssä kysymyksessä – ”Voiko luomu ruokkia maailman?” – olisi haastateltu myös jotakuta niistä asiantuntijoista, jotka ovat toista mieltä? Heidän löytämisensä ei suinkaan olisi ollut ylivoimaisen vaikeata.

    1. Kiitos hyvästä kommentista! Itse asiassa tätä artikkelia tekiessäni en yrittänyt etsimällä etsiä tietyllä tavalla ajattelevaa henkilöä – halusin itsekin löytää esittämääni kysymykseen vastauksen. Valikoin haastateltavani sen perusteella, että pidin heitä kiinnostavina ajattelijoina ja ruokakysymysten asiantuntijoina. Myönnän, että enemmän tai vähemmän tiedostamattani valikoin lopulta hyvin positiivisesti luomuun suhtautuvat henkilöt. Monien eri näkökantojen esittäminen olisi voinut tuoda haastatteluun dynamiikkaa ja tervettä vastakkainasettelua, ja siten lukijalle olisi jäänyt tilaa muodostaa oma käsityksensä aiheesta, mikä on aina positiivista. Tosin, jos vastakkainen kanta kiinnostaa, ei taida olla kovinkaan vaikeaa löytää vastakkaisia mielipiteitä, kuten itsekin sanoit:-)

      – Karkki

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: