Elämää Brysselin matkan jälkeen

DSCN4174

Ah, aurinko paistaa ja olen inspiroitunut elämään! Tällainen olo minulla on nyt, viikon kestäneen Brysselin matkan jälkeen. Osallistuin Vihreiden nuorten opiskelijoiden (ViNO ry) järjestämälle Nuori vihreä vaikuttaja -kurssille, johon kuuluu 5 viikonlopputapaamista ja reissu Brysseliin.

Palasin eilen Suomeen kaksipäiväisen junalla ja laivalla matkustamisen jälkeen, nyt on aika palata Forssassa arjen ja opiskelujen pariin. Matka kuitenkin antoi minulle monta ajatusta, jotka vaikuttavat matkan jälkeenkin. Tässä kirjoituksessa pohdin EU:ta, vaikuttamista ja hyväksymistä.

DSCN4204

EU – fiksu ja luotettava järjestelmä

Brysselissä tutustuimme muun muassa EU:n toimintaan, eri maiden vihreisiin europarlamentaarikkoihin sekä Euroopan tasolla toimiviin kansalaisjärjestöihin. Aluksi inspiroiduin suuresti monesta puheesta ja parlamentin sekä komission rakennusten konkreettisesta näkemisestä.

Minulle tuli sellainen olo, että olen todella Euroopan kansalainen, ja että EU ei olekaan pelkkä hirviömäisen abstrakti päätöksentekokoneisto ”tuolla jossain”. Näin omin silmin skarppeja ja fiksuja EU:ssa työskenteleviä ihmisiä, kuulin miten he päivänsä täyttävät työssään ja sain vahvasti muutenkin ikään kuin tuntemuksen siitä, että kyllä tässä ollaan menossa hyvään suuntaan maailman suhteen.

…vai abstrakti päätöksentekohirviö?

DSCN4186

Nämä innostuneet tuntemukset väistyivät mielestäni kuitenkin hieman, kun EU:n päätöksentekorakenteet selkiytyivät minulle.

Vaikutusvaltaisin elin EU:ssa on komissio, jossa on jokaisesta maasta yksi komissaari. Komissaareja ei valita demokraattisesti, vaan jokainen valitaan kuka mitenkin: esimerkiksi suomalainen Olli Rehn valittiin komissaariksi EU:n taholta, eikä Suomen aloitteesta. Toisaalta komission tarkoitus onkin ajaa koko Euroopan etua eikä yksittäisen jäsenmaan, mutta silti se kuulostaa minusta epädemokraattiselta.

Epätasapainoiseksi tämän asetelman tekee se, että ainoastaan tällä 28-päisellä komissiolla on oikeus tehdä lakialoitteita EU:ssa ja tehdä niistä päätöksiä. Parlamentti, jossa on kuitenkin lähes 800 jäsentä, saa sitten lakiehdotuksia hieman muokkailla ja toivoa, että pieni komissio hyväksyy muutosehdotukset.

Minulle heräsi kysymys ja pelko vähintään siitä, onko tällainen päätöksenteko demokraattista, ja kelle komissaarit ovat lojaaleja: Euroopalle kuten heidän kuuluu, vai kenties joillekin kansainvälisille yrityksille tai omalle edulleen, kuten minusta tuntuu usein, että vallan keskittyessä tapahtuu.

Entä miten edes voisin kuvitella vaikuttavani maailman pelastamiseen antamalla ääneni tulevissa eurovaaleissa? Vaikka joku äänestämäni kestävästä kehityksestä ja muista peräänkuuluttamistani arvoista kiinni pitävä henkilö pääsisikin parlamenttiin, olisiko hänelläkään kovin paljon valtaa?

Onneksi kuitenkin EU:ssa on myös paljon hyvää. Tässä tekstissä en tee päätöstä siitä, onko EU järjestelmänä kokonaisuudessaan hyvä vai huono, vastustettava vai kannatettava asia, sillä haluaisin semmoista varten vieläkin vähän lisää tietoa. Mitä mieltä te olette EU:sta?

Pääntakomisesta tyyneyteen

Olen samaa mieltä sanonnan kanssa: ”Tieto lisää tuskaa”. Mutta mitä tehdä, kun samaan aikaan janoan tietoa ja haluan välttää tuskaa? Olen pitkään miettinyt sitä, miten esimerkiksi ympäristön tuhoamiseen ja ihmisoikeuksin rikkomiseen pitäisi suhtautua. Olen vihannut niitä, mutta viha ajaa minut vain merkityksettömään, väsyneeseen ja paikallapolkevaan oloon.

Tajusin viimein Brysselin matkalla vastauksen tähän: Minun täytyy hyväksyä vihaamani asiat.

Hyväksymällä todellisuuden voi päästää irti paikallaolosta 

Viha ja tuska johtuvat siitä, että ei hyväksy ympäröivää todellisuutta. Siispä vihasta pääsee eroon sillä, että hyväksyy todellisuuden. Hyväksymisellä en tarkoita sitä, että kamalat asiat tulisi suvaita tai sallia, tai että niiden pitäisi antaa olla.

Tässä tapauksessa tarkoitan hyväksymisellä sitä, että tajuaa jonkin asian olevan totta ja hyväksyy sen olemassaolon, eikä koeta vain kieltää sitä vellovan hallitsemattomalla vihalla. Silloin kun asian hyväksyy, saa voimaa tarkastella sitä objektiivisesti ja tarttua siihen. Tarttuminen puolestaan antaa mahdollisuuden sille, että asiaan voi vaikuttaa.

DSCN4176

Nyt siis sain tietoa EU:sta, myös sellaista josta en pidä, mutta hyväksyin kuulemani. En kuitenkaan tarkoita, että olisin vihannut EU:ta välttämättä alun alkaenkaan. Viha vain ehkä on kuvaava tunnetila korruption ja alistamisen pelosta. Nyt seuraava askel on vain niinkin yksinkertainen kuin alkaa tehdä hyviä tekoja siihen suuntaan, johon haluan mennä.

Voin kirjoittaa näistä asioista tämän kirjoituksen. Voin olla mukana päättämässä, että Forssassa alkaa ensi kuussa jonkinlainen maailman menoon kantaaottava lukupiiri sekä muutama muu mielenkiintoinen eri tavoin maailman muuttamiseen liittyvä tapahtuma (löytyvät blogin uudesta, pian julkaistavasta Tapahtumat-osiosta). Voin ottaa lisää selville EU:sta, koska nyt tiedän taas vähän enemmän siitäkin, mitä en tiedä.

Toivoa on

Tällaiset pienet teot saavat minulle hyvän olon ja tunteen siitä, että vaikka kyseenalaisia asioita tapahtuu, niiden alle ei ole pakko jäädä. Vaihtoehtona pahoille asioille on niiden aggressiivisen vastustamisen sijasta kehittää ja edistää kaikenlaista hyvää.

Voisin lopettaa tämän pohdiskelun ytimekkäästi siihen, että kaiken kaikkiaan suosittelen vahvasti ensi syksyn NVV-kurssille hakemista kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnasta ja uusista ajatuksista:)

 
———————————————————————
Pilvisin ja aurinkoisin kevätterveisin Karkki,
Suomeen palannut ulkomaankirjeenvaihtaja Brysselistä

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: